Hyvinvointi vaakalaudalla! Vasemmistonuorten ja Vasemmisto-opiskelijoiden aluevaaliohjelma 2022

Hyvinvointi vaakalaudalla! 

Vasemmistonuorten ja Vasemmisto-opiskelijoiden aluevaaliohjelma

Tammikuussa pidetään Suomen historian ensimmäiset alue- eli sotevaalit.  Näissä vaaleissa on kyse sosiaali- ja terveyspalveluista, joista lyhenne sote tulee. Suomeen luodaan vuonna 2022 21 hyvinvointialuetta, joille valitaan aluevaaleilla valtuustot. Nämä aluevaltuustot  tulevat päättämään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä omalla hyvinvointialueellaan. Aluevaltuustot aloittavat toimintansa maaliskuussa 2022, ja sosiaali-,  terveys-, ja pelastuspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäviksi vuonna 2023. Uudistuksen tarkoitus on parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua sekä lyhentää  jonoja. 

Vaalit koskettavat meistä jokaista, sillä aluevaltuustot tulevat päättämään arjen tärkeistä palveluista aina hammaslääkäripalveluista lastensuojeluun. Vasemmistonuorten ja Vasemmisto-opiskelijoiden tavoitteena on taata kaikille saavutettavat, yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, joiden tekijöille taataan hyvät työolot ja -ehdot. Palveluihin on päästävä viikossa ja niiden on oltava maksuttomia.

Joka kymmenes suomalainen työntekijä työskentelee sosiaali- ja terveysalalla julkisella sektorilla. Sote-alan työntekijät ovatkin monella tapaa hyvinvointijärjestelmämme selkäranka, joten heidän työolonsa on oltava kunnossa. Alojen työvoimapula ja “tehostaminen” vaikuttavat kielteisesti palveluiden laatuun, ja  ongelmaa on lähdettävä ratkaisemaan parantamalla sote-alan työoloja ja palkkausta.

Koronaviruspandemia on iskenyt monilla tavoin nuoriin ja opiskelijoihin. Vaadimme, että opiskelijoiden sosiaali- ja terveyspalvelut turvataan ja että niitä parannetaan sote-uudistuksen myötä. Myös mielenterveyspalvelut ovat olleet jo pitkään riittämättömät, ja tämä palveluiden kriisi koskettaa erityisesti nuoria. Mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon, sillä mielen terveyteen on saatava apua yhtä lailla kuin kehon terveyteen.

Sote-uudistus tulee muuttamaan myös hallintorakenteita. Valta hyvinvointialueilla ei saa keskittyä vain kasvukeskuksiin, vaan laadukasta ja kattavaa palvelua on saatava ympäri maan. Hyvinvointialueiden asukkailla on oltava valta vaikuttaa valtuustoihin esimerkiksi aloitteiden ja nuorisovaltuustojen kautta.

Työntekijöiden hyvinvointi on turvattava!

Työtä ei ole ilman tekijöitänsä. Työntekijöiden hyvinvointi ja asianmukaiset työolot ovat toimivan sosiaali- ja terveyspalveluiden peruskivi. Hyvinvointialueiden työntekijät ovat yhteiskunnan selkäranka, eivätkä kiitoskortit tuo leipää pöytään näille välttämättömille työntekijöille. Hyvinvointialueet eivät työllistä vain sote-henkilökuntaa, vaan myös muun muassa pelastustoimen, puhdistus- ja kiinteistöpalveluiden sekä ruokapalveluiden työntekijöitä. Myös heidän työolonsa on turvattava.

Koronaviruspandemia on luonut valtavan hoitovajeen ja rasittanut sote-alan työntekijöitä jo kahden vuoden ajan. Alaa kohtaa myös työvoimapula. Nämä ongelmat on ratkaistava pikimmiten, mikä vaatii niin rahallisia kuin hallinnollisia panostuksia.

  • Hyvinvointialueiden työntekijöiden palkat ylös! Hyvinvointialueen työntekijät tekevät arvokasta työtä, mutta tämä arvo ei usein näy alan palkkauksessa. Työvoimapulan korjaamiseksi hyvinvointialueiden matalapalkkaisille aloille on tehtävä tuntuva palkankorotus. Nämä alat ovat myös naisvaltaisia, joten palkankorotus edesauttaisi sukupuolten palkkatasa-arvon toteutumista.
  • Työaikaa lyhennettävä! Työaikaa tulee lyhentää siirtymällä esimerkiksi kuuden tunnin työpäivään tai neljän päivän työviikkoon, työntekijöiden tulotason pysyessä samana.
  • Työolot kuntoon! Sote-alan toiminta ei saa perustua ylitöihin, osa-aikaisuuksiin ja pätkätöihin. Työntekijöille on taattava työolot, joissa tauot voidaan pitää työehtosopimuksen mukaisesti ja vapaa-ajan voi suunnitella pelkäämättä jatkuvia ylitöitä. Työntekijöille tulee olla mahdollista kouluttautua ja edetä urallaan näin halutessaan.
  • Harjoitteluilla pitovoimaa! Myös opiskelijat ansaitsevat harjoitteluja suorittaessaan mielekkäät työolot sekä asianmukaista palkkaa. Työvoimapulan ratkaisemiseksi alalle kouluttautuneiden on myös haluttava pysyä alalla.
  • Voitontavoittelu ei kuulu sosiaali- ja terveyspalveluihin! Sote-palveluiden yksityistäminen ja kilpailuttaminen on johtanut palveluiden laadun kärsimiseen niin asiakkaiden kuin työntekijöiden näkökulmasta. Hyvinvointipalvelut ovat ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamista, eivät yksityisten yritysten voiton tavoittelua varten. Mikäli tuotantoa kilpailutetaan, niin työehtoja ja palvelun laatua ei saa heikentää.
  • Hyvää hallintoa sote-alalle! Hyvä johtamiskulttuuri edesauttaa työssä jaksamista. Kiitoskorttien sijaan on panostettava henkilöstön jaksamiseen sekä laitettava resursseja esihenkilötyöhön.
  • Yhdenvertaisuus keskiöön! Työntekijöitä tulee kouluttaa yhdenvertaisuuskysymyksistä ja vähemmistöjen kohtaamisesta. Esimerkiksi perhesosiaalityössä ja lastensuojelussa on tunnistettava perhemuotojen moninaisuus sekä sateenkaarilasten ja -nuorten haavoittuvuudet. Työpaikoilla tulee olla myös kunnianhimoiset yhdenvertaisuussuunnitelmat, joiden toteutumista arvioidaan säännöllisesti. Rekrytoinnin tulee olla anonyymia.

Opiskelijoita ja nuoria ei saa unohtaa!

Korkeakouluopiskelijat ovat eläneet etäajan kurimuksessa jo lähes kahden vuoden ajan. Monen opiskelijan mielenterveys ja opiskelumotivaatio ovat kärsineet ennestään, kun monelle tärkeä yhteisöllisyys ja opiskelijakulttuuri ovat olleet ollut suurilta osin tauolla. Opiskelijat ovat myös kärsineet mielenterveyden ongelmista hälyttävän paljon jo ennen pandemiaa, eikä orastaneen mielenterveyskriisin ratkaisemiseen ole ehditty tai haluttu käyttää resursseja. Nyt tilanne on erittäin kriittinen, eivätkä latteat tsemppaukset riitä.


Opiskelijaterveydenhuolto on yhä kuormittunut vuoden 2021 alussa toteutetun YTHS–uudistuksen myötä. Julkisen terveydenhuollon onkin paikattava tätä vajetta. Erityisesti opiskelijoiden mielenterveyskriisi on otettava vihdoin tosissaan: resursseja on uudelleenohjattava ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta parannettava. Lisäksi on huomioitava, että monet opiskelijat, kuten toisen asteen opiskelijat ja korkeakoulujen vaihto-opiskelijat eivät ole oikeutettuja opiskelijaterveydenhuoltoon, vaan he käyttävät ensisijaisesti julkisen sektorin taikka muun yksityisen palveluntuottajan terveyspalveluja. YTHS ei myöskään tarjoa sosiaalihuollon piiriin kuuluvia palveluja.

  • Helposti avun piiriin! Sote-palveluiden kuuluu olla saavutettavia, ei byrokraattisia labyrintteja. Valmiiksi jaksamisen kanssa kamppailevaa opiskelijaa ei pidä pallotella YTHS:n ja kunnallisen terveydenhuollon välillä.
  • Saumaton yhteistyö! Eri sosiaali- ja terveysalan toimijoiden, kuten YTHS:n ja tulevien hyvinvointialueiden, välisestä yhteistyöstä on tehtävä toimivaa. Apua tarvitsevan ei kuulu joutua selittämään tilannettaan eri toimijoille yhä uudestaan.
  • Panostuksia oppilas- ja opiskelijahuoltoon kaikilla asteilla! Sekä perus- että toisen asteen terveyden- ja sosiaalihuoltoon on laitettava lisäresursseja, jotta oppilaille ja opiskelijoille voidaan tarjota tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
  • Jonot purettava! Aika kuuden kuukauden päässä ei lämmitä, jos tarve hoidolle ja tuelle on akuutti. Hoidon piiriin on päästävä kohtuullisessa ajassa myös kiireettömissä asioissa.
  • Hoitoon hakeutuminen ympärivuorokautiseksi! Oppilas- ja opiskelijahuollossa on otettava käyttöön yhteydenottolomake, joka on käytettävissä myös virka-ajan ulkopuolella. Palveluissa on myös panostettava takaisinsoittopalvelun ripeyteen etenkin mielenterveyspalveluissa.
  • Maanlaajuinen maksuton ehkäisy! Kaikille on tarjottava maksuton ehkäisy sekä maksutonta ja matalan kynnyksen seksuaalineuvontaa ympäri maan.

Mielenterveys kuuluu kaikille!

Pandemia-aika on ollut erityisen raskas monen mielenterveydelle. Mielenterveyspalveluiden saatavuus onkin turvattava hyvinvointialueilla. Tällä hetkellä moni joutuu odottamaan palveluita aivan liian kauan tai pahimmillaan jäämään kokonaan ilman tarvitsemaansa apua. Tarvitsemmekin nykyistä nopeampia matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, sillä niin  mahdollistamme hoitoon hakeutumisen jo ennen tilanteen muuttumista vakavammaksi. Lisäksi on varmistettava, että siirtyminen palveluiden välillä on helppoa ja joustavaa ilman ylimääräisiä jonotuksia. Tämä on tärkeää etenkin mielenterveys- ja päihdepalvelujen piirissä, joiden kysyntä kulkee usein käsi kädessä.  

Mielenterveyspalvelut eivät saa jäädä vain hyväosaisten käytettäviksi. Lasten, nuorten, opiskelijoiden ja työelämän ulkopuolella olevien pääsy mielenterveyspalveluiden piiriin on turvattava, ja mielenterveyden ammattilaisia jalkautettava niin kouluihin, oppilaitoksiin, nuorisopalveluihin kuin muihin yhteiskunnan järjestämiin palveluihin. Matalan kynnyksen palvelujen lisääminen ei myöskään saa vähentää vaativan psykiatrisen hoidon resursseja. Myös ihmiset, joiden ei oleteta koskaan kuntoutuvan työkykyisiksi, ansaitsevat saavutettavaa ja laadukasta hoitoa ja tukea.

  • Mielenterveyspalvelut osaksi lasten ja nuorten elämää! Kouluille ja oppilaitoksille osoitetaan tarvittavia resursseja mielenterveyden ammattilaisten kiinnittämiseksi osaksi kouluyhteisöjä. Oppilailla ja opiskelijoilla on oikeus lähipalveluihin, joita tarvittaessa täydennetään etänä toteutetuilla palveluilla.
  • Mielenterveyspalveluiden piiriin tulotasosta riippumatta! Maksukyvyttömyys ei saa olla este hoitoon pääsylle. Maksulliselle kuntoutuspsykoterapialle on tarjottava etenkin nuorille ja opiskelijoille maksuton vaihtoehto.
  • Terapiatakuu! Hoidon tarve on arvioitava välittömästi apua haettaessa,  ja psykososiaalinen hoito ja tuki aloitettava kuukauden sisällä.  Matalamman kynnyksen keskitason mielenterveyspalveluja, kuten lyhytterapiajaksoja, on lisättävä.
  • Resurssipulaan puututtava! Psykiatriselle sairaanhoidolle on varmistettava asianmukaiset resurssit kautta maan. Esimerkiksi psykiatrisia osastopaikkoja on oltava riittävästi.
  • Mielenterveyspalvelut esteettömiksi! Mielenterveyspalveluiden saavutettavuus on varmistettava ja tukea on tarjottava myös vammaisille lapsille tai nuorille. Vammaisuus ei saa olla este palveluiden piiriin pääsemiselle.
  • Riippuvuus ei saa olla este hoidolle! Mielenterveys- ja päihdehoidon on kuljettava käsi kädessä, ja asiakkaan tulee saada tarvitsemansa palvelut saumattomasti. Päihteiden käyttö tai muu riippuvuus ei saa olla esteenä tuen saamiselle. 

Demokratiasta ja osallisuudesta hyvinvointia alueille

Ensimmäisillä aluevaltuustoilla on merkittävä valta päättää hyvinvointialueidensa toiminnan raameista. Sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksen on tavoitteidensa mukaisesti johdettava hyvinvoinnin, tasa-arvon ja demokratian lisääntymiseen yhteiskunnassa. Tämä tarkoittaa erityisesti luokasta, tulotasosta, asuinpaikasta, ammatista, sukupuolesta, etnisestä taustasta, äidinkielestä tai muusta yksilön ominaisuudesta johtuvien terveyserojen sekä sote-palveluiden saavutettavuusongelmien umpeen kuromista. Hyvinvointialueilla on oltava paitsi tarvittavat resurssit näiden tavoitteiden toteuttamiseen, myös tarpeeksi demokraattiset rakenteet, jotta asukkaiden ja palveluiden käyttäjien ääni tulee kuuluviin päätöksenteossa.

  • Itsehallinto taattava! Valtion ei tule rajoittaa hyvinvointialueiden itsehallintoa. Samalla aluevaltuustojen on aidosti edustettava ja kuunneltava koko hyvinvointialuettaan, eikä vain sen suurimpia asutuskeskuksia.
  • Erityisryhmät huomioitava! Hyvinvointialueiden käyttämien tilojen ja niiden tarjoamien palveluiden ja tukien on oltava osallistavia, esteettömiä ja saavutettavia. Palveluista on oltava tarjolla kootusti selkokielistä tietoa ja neuvontaa. Hyvinvointialueiden tulee käyttää vammaisvaikutusten arviointia ja tehdä yhteistyötä vammais- ja potilasyhdistysten kanssa. Yhdenvertaisuuden on oltava ohjaavana periaatteena palvelutuotannossa.
  • Valta lautakunnille! Kaikissa aluevaltuustoissa on otettava hallituskeskeisen mallin sijasta käyttöön valtaa hajauttava ja osallisuutta edistävä lautakuntamalli. Nuorisovaltuuston ja vanhus- ja vammaisneuvoston on oltava edustettuina lautakunnissa.
  • Veroäyrit palveluihin! Hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus (maakuntavero) valtuustojen demokratian vahvistamiseksi. Sekä tulojen että menojen tulee olla demokraattisesti valittujen valtuutettujen käsissä. 
  • Aitoa vaikuttamista! Hyvinvointialueiden on oltava edelläkävijöitä asukkaiden ja palveluiden käyttäjien kuulemisessa sekä osallistamisessa saavutettavasti, esteettömästi ja kielellisesti moninaisesti. Laissa säädettyjen kuulemisvelvoitteiden lisäksi osallistamisessa on hyödynnettävä monipuolisesti uusia tahoja ja tapoja.
  • Palvelut ihmisten luo! Hyvinvointialueiden on varmistettava saavutettavat lähipalvelut kaikkialla maassa. Keskittämisen sijaan erityisesti perusterveydenhuollon on löydyttävä läheltä käyttäjiään. Haja-asutusalueiden palveluissa hyödynnetään joustavia toteuttamistapoja, kuten kiertäviä ammattilaisia.
  • Kulttuurista hyvinvointia! Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyshuollossa otetaan käyttöön taiteen prosenttiperiaate, eli prosentti hyvinvointialueiden budjeteista käytetään kulttuuri- ja taidehankintoihin sekä -palveluihin.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *