Viime vuosina on ollut yhä vaikeampaa olla suomalainen liberaali. Timo Soini perussuomalaisineen on tuonut julkisessa keskustelussa hyväksyttävän piiriin niin rasismin kuin misogynian – molemmat asioita joista optimistisimmat meistä toivoivat jo päässeemme eroon. Yksi hallitukseen tuleva pienpuolue onnistui muiden suurten puolueiden konservatiiviedustajien avulla torjumaan tasa-arvoisen avioliittolain kirjaamisen hallitusohjelmaan. Suurin osa kansanedustajista pitää hiljaisuutta soveliaampana ratkaisuna kuin tilanteen korjaamista. Ääneen lausutun vihan määrä tuntuu vain kasvavan. Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa.

Muualla Euroopassa asiat ovat tällä avioliittorintamalla paremmin. On jo klisee päivitellä Suomen pois heittämää asemaa yhdenvertaisuuden esitaistelijana, mutta totta se valitettavasti on. Tuntuu melkein siltä kuin rekisteröityjen parisuhteiden mahdollistamisen jälkeen asia oltaisiin todettu loppuunkäsitellyksi.

Viime vuodet ovat olleet koko Euroopassa vaikeita, hirvittävän sosiaalisen kriisin aikaa josta mekään täällä Suomessa emme ole jääneet täysin osattomiksi. Monet puolueet eri puolilta poliittista kenttää ovat kuulleet oikeistopopulismin seireenin kutsun. Nostalgiseen kaipuuseen myyttisestä menneestä, turvallisesta ajasta ja perinteisistä arvoista on helppo tarttua. Maalamalla kuvan jostakin toisesta voi välttää vaikeat kysymykset kapitalismin kriisistä ja hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Juuri tästä syystä on erityisen tärkeää pitää huolta liberaalista ja moniarvoisesta moraalisesta selkärangastamme.

Palataan tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja yhdenvertaisuuteen, sillä minulla on hyviä uutisia – enkä nyt tarkoita pelkästään upeaa kansalaisaloitetta. Yleinen mielipide, etenkin meidän nuorten keskuudessa tukee selvästi kehitystä kohti – ainakin ihmisoikeuskysymyksissä – tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Puhe likaisista transuista, helvettiin joutuvista hinttareista tai kuvottavista lesboista on kuin kärpäsen surinaa korvissani. Se ärsyttää ja välillä suututtaa, mutta on lopulta merkityksetöntä. He pyristelevät liberalisoituvan yhteiskunnan katiskassa, mutta toisin kuin kaloilla, heillä on halutessaan mahdollisuus hengittää. Kun seuraavan kerran vituttaa väitelyäsi ahdasmielisten kanssa, muista tämä.

Toverit, vaikka matkaa on jäljellä, me olemme jo voittaneet.

-Jussi / pääsihteeri

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *